pääohjelmistoa

Pääohjelmisto, yleisemmin käytettynä termi järjestelmäohjelmisto, tarkoittaa ohjelmistokerrosta, joka hallitsee laitteiston toimintaa ja tarjoaa palveluita sovelluksille. Se muodostaa väliseinän laitteiston ja sovellusohjelmien välille sekä vastaa resurssien hallinnasta ja peruspalveluista, joita sovellukset tarvitsevat toimiakseen.

Koostumus ja tehtävät: Pääohjelmisto koostuu tyypillisesti käyttöjärjestelmästä, laiteajureista, järjestelmäkirjastoista sekä usein laitekohtaisista ohjelmistoista kuten firmwaresta. Se vastaa prosessorin aikataulutuksesta, muistin hallinnasta, tiedostojärjestelmien toiminnasta, I/O-hallinnasta sekä turvallisuus- ja eristystoiminnoista. Monia näistä ratkaisuista tarjotaan API-rajapintoina sovellusohjelmistoille.

Rooli: Sen tehtävänä on hallita järjestelmän resursseja ja tuottaa sovellusohjelmistoille vakaat ja yhdenmukaiset palvelut. Pääohjelmisto abstractoi hardwarea, tarjoaa suojatun ympäristön sovellusten suoritukseen sekä mahdollistaa laitteiston ominaisuuksien käytön ohjelmallisesti.

Esimerkkejä: Keskeisiä pääohjelmiston osia ovat yleiset käyttöjärjestelmät kuten Windows, Linux ja macOS sekä sulautetuissa järjestelmissä käytettävät reaaliaikaiset käyttöjärjestelmät. Laiteajurit mahdollistavat, että sovellukset käyttävät esimerkiksi näytön, verkon tai tallennusvälineiden toimintoja. Firmware varmistaa peruslaiteominaisuudet ja käynnistämisen.

Terminologia: Suomessa termiä pääohjelmisto käytetään harvemmin nykypuheessa; yleisimmät ilmaukset ovat järjestelmäohjelmisto tai käyttöjärjestelmä. Pääohjelmisto viittaa kuitenkin yleisesti siihen ohjelmistokerrokseen, joka sijaitsee laitteiston ja sovellusohjelmien välillä.