päämerkitystä

Päämerkitystä on päämerkitys-nimisen sanan partitiivimuoto, ja päämerkitys tarkoittaa 'pääasiallista merkitystä' tai 'perusmerkitystä' sanan tai ilmaisun semanttisesta ydinmerkityksestä.

Päämerkitys muodostaa keskeisen käsitteen kielitieteessä ja sanakirjatutkimuksessa. Se viittaa sanaan tai ilmaukseen liittyvään ensisijaiseen, yleisimmin käytettyyn tai lainomaiseksi koettuun merkitykseen, jolla sana esiintyy ilman laajempia metaforisia tai sivumerkityksiä. Näin ollen päämerkitys auttaa erottamaan moniselitteisyyden eri ulottuvuuksia ja selittää, mikä on sanan perinteisin kontekstuaalinen tulkinta.

Käytännössä päämerkitys suhteutetaan usein muihin merkityksiin, kuten sivumerkityksiin, konnotaatioihin tai kielikuvallisiin käyttötapoihin. Sanakirjoissa päämerkitys voi merkitä peruslokua, jonka ympärille mahdolliset lisämerkitykset tai -käytöt hahmotellaan. Suomen kielellä päämerkityksen käsite tarjoaa välineen sanojen monimerkityksellisyyden jäsentämiseen sekä ajankohtaisen merkityksen kuvaamiseen.

Esimerkki: sanalla "kukka" päämerkitys on kasvin kukinto. Tämän päämerkityksen lisäksi sana voi saada laajentuneita merkityksiä kontekstin mukaan, esimerkiksi metaforisesti tai kuvainnollisesti, jolloin kyseessä ovat sivumerkitykset. Päämerkityksen painotuksen ja kontekstin ymmärtäminen on olennaista sekä sanakirjojen laadussa että kielellisessä analyysissä.

Lopuksi päämerkitys ja sen partitiivimuotoa koskevat termit liittyvät keskeisesti sanaston semantiikan ja kehittyvän kielen analyysiin, joissa yksinkertaisin ja yleisin merkitys asetetaan etusijalle.