puutostilojen

Puutostilat ovat tiloja, joissa elimistön tarvitsemien ravintoaineiden määrä alittuu normaalin toiminnan ylläpitämiseksi. Puutokset voivat koskea vitamiineja, kivennäisaineita tai muita ravinteita. Taustalla voivat olla riittämätön saanti, imeytymishäiriöt, lisääntynyt tarve, sairaudet tai lääkitykset.

Yleisimmät puutostilat ovat raudanpuuteanemia, D-vitamiinin puute sekä foolihapon ja B12-vitamiinin puute. Myös C- ja jodin sekä joidenkin muiden kivennäisaineiden puutteet voivat esiintyä tietyissä väestöryhmissä tai alueilla. Puutokset voivat esiintyä yksittäisinä ongelmina tai useamman aineen puutteen yhdistelminä, ja niitä arvioidaan osin ravitsemuksellisen historian ja riskitekijöiden perusteella.

Oireet ja diagnosointi määräytyvät puutoksen tyypin mukaan, mutta yleisiä piirteitä ovat väsymys, kalpeus ja yleinen heikentynyt kunto. Raudanpuute voi näkyä hengenahdistuksena ja särkyisenä lihas- tai jäsenkipuna; D-vitamiinin puute voi ilmetä luun- ja lihaskivuin sekä heikentyneenä luuston terveydentilana; B12- tai foolihapon puute voi aiheuttaa anemiaa sekä hermostollisia oireita. Lääketieteellinen diagnosointi perustuu oireisiin, laboratoriotutkimuksiin ja ravitsemukselliseen arvioon sekä mahdollisesti lisätutkimuksiin.

Hoito perustuu puutoksen taustalla olevan syyn korjaamiseen. Yleensä se kehittyy ravinnon parantamisen, ravintolisten tai vitamiinilisien avulla, ja joskus tarvitaan hoitoa perussairauden takia. Pitkäjänteinen seuranta ja säännölliset kontrollit ovat osa hoitoa.

Ehkäisyyn kuuluvat monipuolinen ruokavalio, fortifiointi ja riskiryhmien kuten raskaana olevien, imeväisten sekä vanhusten säännöllinen seuranta ja tuki julkisessa terveydenhuollossa.