puheäänen

Puheäänen käsite viittaa kielen äänteisiin, joita ihmiset tuottavat puhumisen aikana. Se kattaa sekä vokaalit että konsonantit sekä näiden äänteelliset ominaisuudet ja tuotantoprosessit. Puheääni on osa puheen fonetista ja fonologista järjestelmää, jossa äänteet eroavat toisistaan muun muassa merkityksen kannalta tärkeillä tavoilla.

Puheääni voidaan luokitella usealla perusteella. Yleinen jaon mukaan ne jaetaan vokaaleihin ja konsonantteihin. Vokaalit muodostuvat pääasiassa ilman tukkeutumista ilmavirrassa ja niillä on oma artikulaatiotapansa sekä sijainti kielen asennossa (etäinen/täydellinen). Konsonantit tuotetaan estämällä tai rajoittamalla ilmavirtua jossain kohdassa ää-reittejä: suuonteloon ja kurkunpäähän liittyvät rakenneosat sekä kohtaa, jossa ilmavirta joko suljetaan tai vuotaa. Sointi tai äänteiden kautta tapahtuva värähtely (soinnillinen vs. soinnittamaton) on tärkeä luokitteluperuste konsonanteille.

Puheäänten artikulaatio liittyy paikkoihin ja tyyppeihin, kuten labiaalisiin, lingua-alveolaarisiin tai palataaliin artikulaatiopaikkoihin sekä erilaisiin tavuidensa tapoihin. Lisäksi puheääniin liittyy prosodia: intonaatio, paino ja rytmi vaikuttavat puheen kokonaistuntumaan, vaikka ne eivät aina muodosta niitä samaa äänteellistä kategoriaa kuin vokaalit ja konsonantit.

Kielitieteessä puheääniä tutkitaan fonetiikassa ja fonologiassa. Käytännön sovelluksia ovat kielten oppimisen, puheentuotannon analyysin sekä puheterapian ja teknologian, kuten puhesynteesin ja äänierottelutekniikoiden, kehittäminen. Puheäänen ymmärtäminen tukee kielellistä kommunikaatiota ja kielenoppimista.