puhelinverkossa

Puhelinverkossa tarkoitetaan julkista puhelinliikenteen verkkoa, joka mahdollistaa äänipuhelut, tekstiviestit ja muut telepalvelut. Verkko muodostuu kahdesta pääosasta: kiinteästä puhelinverkosta (PSTN) ja matkapuhelinverkoista. Viime vuosikymmeninä nämä verkot ovat digitalisoituneet ja integroituneet Internetin palveluihin.

Kiinteä puhelinverkko (PSTN) käyttää kuparikaapeleita tai kuitua ja yhdistää kotitaloudet sekä yritykset paikallisiin vaihtokeskuksiin. Alun perin puhelut toteutettiin circuit-switched -tekniikalla; nykyään suurin osa yhteyksistä digitaalisia ja osin IP-pohjaisia. Kiinteä verkko on perinteisesti julkinen palvelu, jonka tavoitteena on tarjota luotettavat äänipuhelut sekä perusdatapalvelut.

Matkapuhelinverkot koostuvat radiopuolesta (RAN) ja verkon ydinosasta. Tukiasemat välittävät langattomat yhteydet ja ydinverkko hoitaa liikenteen hallinnan sekä numeroinnin. Eri sukupolvet ovat 2G, 3G, 4G ja 5G. Äänipuhelut voivat kulkea cs-verkossa tai VoLTE-tekniikalla (Voice over LTE); tiedonsiirto tapahtuu pääosin paketteina PS-verkossa. SIM-kortti määrittää käyttäjän identiteetin ja numeroinnin, ja roaming mahdollistaa puhelut ulkomailla.

Nykyisin puhelinverkot rakennetaan yhä enemmän IP-pohjaisiksi, jolloin puhelut ja viestintä voidaan välittää Internetin kautta. Tämä mahdollistaa sekä perinteiset puhelut että VoIP-pohjaiset palvelut sekä integroidut viestintäratkaisut.

Sääntely: Suomessa teletoiminnan valvontaa hoitavat viranomaiset, kuten Traficom, ja yleisen palvelun saatavuus sekä toiminnan kilpailutus säädellään lainsäädännön ja säädösten kautta.