puhelinjärjestelmien

Puhelinjärjestelmien käsitteellä viitataan sekä julkiseen puhelinverkkoon (PSTN) että organisaatioiden sisäisiin viestintäjärjestelmiin, jotka mahdollistavat puhe- ja viestintäpalvelut. Näihin kuuluvat sekä perinteiset analogiset ja digitaaliset järjestelmät että nykyaikaiset IP-pohjaiset sekä pilvipohjaiset ratkaisut.

Historian kuluessa puhelinjärjestelmät kehittyivät manuaalisista kytkimistä, sähkömekaanisista ja elektronisista vaihtojärjestelmistä digitalisointiin ja lopulta pakettiverkkopohjaisiin Voice over IP -ratkaisuihin. Yksityinen puhelinjärjestelmä, PBX, on yleisimpiä yritysratkaisuja; nykyisin PBX tarjoaa sekä perinteisiä toimintoja että IP-pohjaisia ominaisuuksia.

Rakenteeltaan puhelinjärjestelmät koostuvat päätepisteistä (laitteistopuhelimet, ohjelmistopuhelimet sekä mobiililaitteet), vaihtojärjestelmästä (perinteinen PBX, IP-PBX tai pilvessä toimiva UC-ratkaisu), sekä yhteyksistä ulkoiseen verkkoon (PSTN tai SIP-trunk) sekä lisäpalveluista kuten ääniviestit, IVR, puhelujen tallennus ja konferenssitoiminnot. Tarpeiden mukaan järjestelmä voi sijaita yrityksen tiloissa tai verkon ulkopuolella pilvessä.

Yleisiä ominaisuuksia ovat puhelujen reititys, siirtäminen, soittoilmoitukset, ääniviestit, konferenssit, IVR-automaattinen vastaanotto, puhelujen tallennus sekä presence- ja yhteistyöominaisuudet. IP-pohjaisissa järjestelmissä yleisimpiä standardeja ovat SIP (Session Initiation Protocol) sekä H.323.

Valintoja ohjaavat yrityksen koko, liiketoiminnan laadunvarmistusvaatimukset, kustannukset ja kyky hallita teknistä infrastruktuuria. Tärkeitä tekijöitä ovat skaalautuvuus, suorituskyky (QoS), tietoturva, varmuuskopiot sekä säädösten noudattaminen. Puhelinjärjestelmien siirtyminen pilveen sekä integrointi muiden viestintäkanavien kanssa ovat nykytrendejä.