puheentuoton

Puheentuotto tarkoittaa prosessia, jossa mielessä suunnitellut sisällöt muutetaan kuuluvaksi puheeksi. Se on monitahoinen toiminto, joka yhdistää kielellisen suunnittelun ja motorisen toteutuksen sekä sensorisen palautteen hyödyntämisen. Tutkimuksen keskiössä ovat ajatus- ja ilmaisutason muotoutuminen sekä äänteiden, sanojen ja lauseiden realisointi kehon puhe-elinten avulla.

Prosessi koostuu useista vaiheista: 1) semanttinen ja syntaktinen suunnittelu, jossa viesti muotoillaan ja valitaan sanasto; 2) fonologinen suunnittelu ja äänteiden sekä sävelkulujen järjestäminen; 3) motorinen toteutus, jossa hengitys, kurkku, kielen- ja huulien lihakset aktivoidaan äänteiden tuottamiseksi; 4) äänen säätö ja palautteen hyödyntäminen sekä prosodisten piirteiden hallinta, kuten intonaatio ja rytmi.

Tutkimusalueet ja aivokäyttö käsittävät kognitiivisen kielitieteen, neurolingvistiikan ja motorisen kontrollin näkökulmat. Vasemmasta aivopuoliskosta löytyvät keskeiset alueet, kuten Brocan ja Wernicken alueet sekä premotorinen ja primaarinen motorinen aivokuori, jotka osallistuvat puheentuottoon. Cerebellum ja basaalGangliat sekä niiden yhteydet säätelevät koordinaatiota ja rytmiä. Menetelmien joukossa käytetään fMRI-, EEG- ja EMG- sekä muita kuvantamis- ja havaintotekniikoita.

Häiriöt ja kehitys: Puheentuoton häiriöihin kuuluvat esimerkiksi dysarthria, apraxia of speech sekä afasia, ja myös stutterointi voi vaikuttaa sujuvuuteen. Näiden esiintymisen syyt voivat olla peräisin aivovaurioista, sairauksista tai kehityksen poikkeavuuksista; hoitona ovat puheterapia ja kommunikaatiostrategiat. Kehitys ja yksilölliset erot vaikuttavat siihen, miten puheentuotto onnistuu eri kielissä ja tilanteissa.