puheenkäytön

Puheenkäytön on suomenkielinen termi, jolla viitataan kielen käyttämiseen osana vuorovaikutusta. Se kattaa sen, miten puhuttu tai kirjoitettu kieli palvelee kommunikaatiotavoitteita, rakentaa merkityksiä ja miten käytäntöön liittyvät sosiaaliset normit, tilanne ja osallistujat muokkaavat sitä.

Keskeisiä osa-alueita ovat puheaktit, pragmatiikka ja kontekstuaalinen ymmärrys sekä vuorovaikutuksen rakenteet kuten puheenvuorovaihdot, kysymykset ja kehotukset. Puheenkäytön tarkastelu huomioi rekisterin, kielen kontekstuaalisen merkityksen ja tilanteen mukaan tapahtuvan vaihtelun: muodollisessa keskustelussa kieli voi olla varovaisempaa, epämuodollisessa suorasanaista.

Tutkimuksessa käytetään menetelmiä kuten keskustelunanalyysiä, diskurssianalyysiä, pragmatiikkaa ja korpuslingvistiikkaa. Aineistoina hyödynnetään äänitettyjä ja litteroituja vuorovaikutustilanteita sekä suuria tekstikorpusdataa, jotka mahdollistavat kielen käytön kuvauksia.

Sovelluksia ovat kieliopetus ja viestintätaitojen kehittäminen, puheentunnistus- ja puheohjattujen järjestelmien suunnittelu sekä kliininen ja sosiaalinen puheenkäytön tukeminen esimerkiksi terapiassa ja opastavassa vuorovaikutuksessa.

Puheenkäytön käsite on monitahoinen eikä se viittaa yksittäiseen teoriakokonaisuuteen, vaan se esiintyy useissa kielitieteellisissä ja sosiokielisissä tutkimuksissa.