puhdistusmenetelmät

Puhdistusmenetelmät ovat prosesseja, joiden tarkoituksena on poistaa epäpuhtauksia tai muuttaa ne vähemmän haitallisiksi. Niitä käytetään laajasti sekä ympäristö- ja terveysalalla että teollisissa prosesseissa, kuten vedenkäsittelyssä, jäteveden puhdistuksessa, ilmanlaadun hallinnassa ja elintarviketeollisuudessa. Puhdistusmenetelmät voidaan jakaa mekaanisiin, kemiallisiin, biologisiin sekä näiden yhdistelmiin.

Mekaaniset ja fysikaaliset menetelmät poistavat epäpuhtauksia fyysisesti: suodatus, sedimentaatio, flokkulointi sekä sentrifugointi ja erottimet. Nämä menetelmät soveltuvat suurten hiukkasten ja neste- sekä öljy-erotusten poistamiseen sekä ennen biologisten tai kemiallisten puhdistusten käyttöä kehittämään käsittelyä.

Kemialliset menetelmät perustuvat kemiallisiin reaktioihin epäpuhtauksien neutraloimiseksi, hapettamiseksi tai sitomiseksi: pH:n säätö, neutralointi, hapetus- ja reduktiokäsittely sekä ioninvaihto ja adsorptio. Kemialliset käsittelyt voivat parantaa huomattavasti veden laatua ja helpottaa seuraavien vaiheiden toimintaa.

Biologiset menetelmät hyödyntävät mikrobien aineenvaihduntaa epäpuhtauksien hajottamiseen: aktivoitu lietepohjaiset prosessit, nitrifikaatio-denitrifikaatio sekä kosteikko- ja kosteikkojärjestelmät. Biologiset ratkaisut ovat usein energiatehokkaita ja soveltuvat suurten vesimäärien käsittelyyn.

Desinfektio on yleinen vaihe sekä kemiallisissa että biologisissa järjestelmissä ja voidaan toteuttaa UV-säteilyn, kloorin tai ozonoinnin avulla. Lisäksi yhdistelmät ja sekajärjestelmät parantavat toimivuutta sekä varmistavat lopputuloksen laatuvaatimukset.

Valinta riippuu epäpuhtauksien luonteesta, halutusta lopputuloksesta, tiloista, energiankulutuksesta sekä ympäristö- ja kustannusvaikutuksista. Puhdistusmenetelmien tarkoituksena on sekä tehokas puhdistus että turvallisuus- ja ympäristövaatimusten täyttäminen.