psyykofysikaalisiin

Psyykofysikaaliset ilmiöt viittaavat psyyken ja fysiologian sekä fyysisten ärsykkeiden väliseen vuorovaikutukseen. Suomenkielisessä tieteellisessä käytössä termiä käytetään kuvaamaan ilmiöitä, tutkimusmenetelmiä ja teorioita, jotka selittävät, miten fyysiset ärsykkeet välittyvät kokemuksiimme ja miten nämä kokemukset liittyvät kehon fysiologisiin vasteisiin.

Psykofysiikka on ala, joka tutkii, miten fyysisten ärsykkeiden ominaisuudet vaikuttavat havaitsemiimme kokemuksiin. Psykofyysologia keskittyy puolestaan psyykkisten tilojen ja autonomisen tai keskushermoston toiminnan välisiin yhteyksiin. Yhdessä nämä alat paneutuvat siihen, miten mieli ja keho ovat kytkeytyneitä toisiinsa ja miten ulkoinen ärsyke muuntautuu subjektiiviseksi kokemukseksi sekä kehon vasteiksi.

Keskeisiä käsitteitä ovat havaitsemiskynnykset, havaitsemisfunktiot ja erilaiset lakimuodostumat kuten Weberin ja Fechnerin lait sekä Stevensin voimakäyrä. Tutkimusmenetelmät yhdistävät subjektiivisen raportoinnin ja objektiiviset mittaukset, kuten fysiologiset vasteet (esimerkiksi sydämen syke, ihon johtavuus) sekä neurofysiologiset mittaukset kuten EEG ja neurokuvantamismenetelmät.

Sovelluksiin kuuluvat sensorimotorisen kokemuksen arviointi, tuotteiden ja käyttöliittymien suunnittelu sekä kliininen tutkimus ja diagnostikka, joissa pyritään ymmärtämään ja mallintamaan, miten ihmiset kokevat ärsykkeet ja miten keho reagoi niihin. Psykofyysiset näkökulmat ovat vaikuttaneet sekä filosofiaan että psykologiaan ja neurotieteisiin, korostaen mielen ja kehon välistä vuorovaikutusta.