psykoanalyysistä

Psykoanalyysi on psykologian ja psykoterapian suuntaus, joka pyrkii ymmärtämään ja hoitamaan psyykkisiä ongelmia tutkimalla tiedostamatonta mieltä sekä sisäisiä konflikteja, jotka vaikuttavat ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Sen perusteet kehitti Sigmund Freud 1800-luvun lopulla, ja siitä on kehittynyt useita suuntauksia sekä soveltavan terapian käytäntöjä.

Keskeisiä käsitteitä ovat tiedostamaton mieli, psyykkiset rakenteet (id, ego, superego) sekä defensiot. Therapian tavoitteena on tuottaa oivalluksia, jotka auttavat lievittämään oireita ja muuttamaan tunteiden ja työkalujen hallintaa. Menetelmät: vapaa assosiaatio, unien tulkinta, sekä tulkinta siirtovaikutuksesta eli transferenssista; vastustuksen ja toipumisen ymmärtäminen on tärkeää.

Freudin jälkeen muita tärkeitä vaikuttajia ovat olleet muun muassa Carl Jung sekä Jacques Lacan; psykoanalyysin piirissä on kehittynyt useita koulukuntia, kuten ego-psykologia, objekteihin liittyvät suhteet ja itse-psykologia. Klassinen psykoanalyysi toteutetaan usein pitkän aikavälin, säännöllisten istuntojen kautta, mutta nykyaikaisemmat psykoanalyyttiset lähestymistavat kattavat myös lyhyemmän, mutta syvällisen psykodynaamisen terapian.

Kritiikki ja vaikutus: psykoanalyysin tieteellistä evidenssiä on arvosteltu, ja sen vallankäyttö sekä diagnoosi ovat saaneet kritiikkiä. Siitä huolimatta sen ideoita on hyödyntänyt laajalti kliinisessä työssä, kulttuurintutkimuksessa sekä taide- ja kirjallisuudessa. Psykoanalyysi toimii sekä teoreettisena kehikkona että käytännön terapiamuotona.