evidenssiä

Evidenssi tarkoittaa näyttöä tai todisteita, jotka tukevat tai kumoavat väitteen, päätöksen tai teorian. Se voi syntyä havainnoista, kokeista, dokumenteista tai muista luotettavista lähteistä. Eri aloilla evidenssin rooli ja arviointikriteerit vaihtelevat, mutta yhteistä on pyrkimys osoittaa väitteen oikeellisuus käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Tyyppejä ovat empiirinen evidenssi (havaintoihin ja mittauksiin perustuvaa), kokeellinen evidenssi (tarkoituksellisilla kokeilla saatujen tulosten kautta), tilastollinen evidenssi (aineistojen analysointi ja tunnuslukujen tilastollinen merkitsevyys) sekä todistuksellinen tai asiakirjava evidenssi (lausunnot, viranomaisasiakirjat, sopimukset).

Arvioinnissa korostuvat luotettavuus, relevanssi ja riittävyys. Mahdollisia virhelähteitä ovat puutteellinen menetelmä, tiedon epäjohdonmukaisuus, ennakkoluulot ja rajoitettu otos. Tieteessä painotetaan läpinäkyvyyttä, replikointia ja toistettavuutta; korkeimman evidenssin muodostavat systemaattiset katsaukset ja satunnaistetut kokeet. Oikeudessa evidenssi arvioidaan todennettavuuden ja sovellettavien standardien perusteella, ja todistustaakka sekä todistamisen riittävyys ohjaavat lopullista ratkaisua.

Yleisessä käytössä evidenssi toimii perustana väitteiden arvioinnille: mitä luotettavammista lähteistä ja mitä suuremmasta otoskoosta enemmän voimaa. Siksi lähteiden kriittinen arviointi ja kontekstin huomioiminen ovat keskeisiä.