proteiinintuontireitit

Proteiinintuontireitit viittaavat siihen, miten proteiini saadaan elimistöön ja miten se käytetään. Keskeisiä reittejä ovat enteraalinen ravitsemus (suun kautta tapahtuva) sekä parenteralinen ravitsemus (suonensisäisesti annettavat aminohappojen tai proteiinien muodot), joita käytetään sekä terveillä että potilailla, joille suun kautta saanti ei ole mahdollista.

Ruuansulatus alkaa mahalaukussa, jossa happamuus ja pepsiini aloittavat proteiinien pilkkoutumisen. Ohutsuolessa haima erittää proteaaseja (trypsiini, kymotrypsiini) sekä suolen peptidaaseja, jotka pilkkovat proteiineja edelleen aminohapoiksi sekä pieniksi di- ja tripeptideiksi.

Absorptio tapahtuu ohutsuolessa enterosyyttien kautta. Aminohapot sekä pienet peptidit imeytyvät verenkiertoon ja kulkeutuvat portaaliveren kautta maksaan, jossa ne voivat olla käytettävissä proteiinisynteesiin tai vapautua yleiseen verenkiertoon energiaksi.

Elimistössä aminohapot toimivat proteiinien rakennusaineina sekä muiden biomolekylien, kuten entsyymien, hormonien ja immuunivasteiden, raaka-aineina. Proteiinien syntetisoidessa käytetään sekä välttämättömiä aminohappoja, joita saa ruokavaliosta, että muita aminohappoja. Proteiinien laatu ja digestioarvo vaikuttavat siihen, miten tehokkaasti aminohapot hyödynnetään.

Ravintosuositukset vaihtelevat yksilöllisesti. Aikuisille suositellaan yleisesti noin 0,8 g proteiinia per kilogramma ruumiinpainoa päivässä; aktiivisille ja urheilijoille määrä voi olla suurempi, ja proteiinia kannattaa jakaa useampaan ateriaan sekä tutkimusten mukaan palautumisjakson mukaan määritellä.