proteiiniketjujen

Proteiiniketjut ovat polypeptidiketjuja, jotka muodostavat proteiinien perusrakenteen. Jokainen ketju koostuu aminohapoista, jotka liitetään toisiinsa peptidisidoksin ja kulkevat N-terminuksesta kohti C-terminusta. Proteiiniketjut syntetisoidaan solujen ribosomeissa translikaation avulla geneettisestä informaatiosta, ja niitä voidaan modifioida post-translationaalisesti, esimerkiksi proteolyyllisellä leikkauksella, glykosylaatiolla tai fosforylaatiolla. Ketjujen pituus ja koostumus määrittelevät proteiinin toiminnan sekä sen sijainnin solussa.

Primaarirakenne kuvaa ketjun aminohappojen järjestystä. Sekundaarirakenne koostuu säännöllisistä kierteistä kuten alfa-heliseistä ja beeta-levyistä, joita stabiloivat vetysidokset. Tertiaarinen rakenne on kolmiulotteinen taittuminen, johon vaikuttavat sivuketjujen vuorovaikutukset sekä ympäristön olosuhteet. Joillakin proteiineilla on kvaternäärinen rakenne, kun useampi proteiiniketju muodostaa toimivan kompleksin. Proteiinit voidaan luokitella fibriösiin tai globulaarisiin rakenteisiin niiden yleisen muodon mukaan.

Toiminnallinen merkitys määräytyy proteiiniketjujen järjestyksen ja kolmiulotteisen muodon mukaan. Proteiiniketjut voivat esiintyä itsenäisesti tai liittyä toisiinsa muodostaen monomeerisiä tai oligomeerisiä proteiineja. Esimerkkejä kvaternäärisestä rakenteesta ovat hemoglobiini, jossa on neljä polypeptidiketjua, ja insuliinin kahden ketjun yksikkö, jotka ovat kiinni disulfidisilloilla. Virheet ketjujen taittumisessa voivat johtaa toimintahäiriöihin ja sairauksiin; taittumista helpottavat chaperoniproteiinit sekä muut säätelytekijät. Denaturaatio voi purkaa kolmiulotteisen rakenteen, mutta oikeissa olosuhteissa proteiiniketjut voivat renata uudelleen.