prososiaalista

Prososiaalinen käyttäytyminen tarkoittaa tekoja, joiden tarkoituksena on hyödyttää toista tai yhteisöä ilman välitöntä itselle koituvaa hyötyä. Tyypillisiä esimerkkejä ovat auttaminen, jakaminen, lohduttaminen sekä yhteistyö. Prososiaalinen käyttäytyminen voi olla spontaania tai suunniteltua ja esiintyy yksilön tasolla sekä ryhmien ja yhteisöjen toiminnassa.

Teoreettisesti prososiaalinen käyttäytyminen selitetään useista näkökulmista. Empaation ja altruismin theory korostavat motivaatiota auttaa toista ilman odotusta omasta hyödystä. Sosiokulttuuriset normit sekä sosiaalinen oppiminen ohjaavat toimintaa: ihmiset noudattavat yhteisiä arvoja ja imitoivat toisten hyviä käytäntöjä. Lisäksi motivaationa voivat olla sosiaalinen tunnustus, tuntemus velvollisuudesta tai odotettu palkkio.

Kehitys ja tekijät: varhaiset kiintymyssuhteet, perheen kasvatustavat sekä koulutus ja kulttuuri vaikuttavat prososiaaliseen käyttäytymiseen. Ikä ja kehitysvaihekin vaikuttavat: empatian ja yhteistyön taidot kehittyvät lapsuudesta aikuisuuteen. Sosioekonominen tausta ja ryhmäjäsenyys voivat sekä lisätä että rajoittaa prososiaalista toimintaa, riippuen kontekstista ja normeista.

Mittaaminen ja haasteet: prososiaalisen käyttäytymisen arviointi käy kyselyin, havainnoimalla käytännön auttamista sekä luonnollisissa kokeissa. Sosiaalisen toivomisen ja kulttuurillisen viitekehyksen vaikutukset on otettava huomioon, sillä mittaukset voivat vääristyä.

Sovellukset: koulut, työyhteisöt ja julkiset ohjelmat voivat tukea prososiaalista käyttäytymistä esimerkiksi ryhmätyöskentelyn, vapaaehtoistoiminnan ja yhteisöllisten arvojen kautta. Ohjelmat painottavat empatiaa, eettistä toimintaa ja yhteisvastuullisuutta.