prosessointitehon

Prosessointiteho on tietokoneen tai sen osan, kuten CPU:n tai GPU:n, kyky suorittaa laskutoimituksia mahdollisimman nopeasti. Termi 'prosessointitehon' on genetiivimuoto, jota käytetään ilmaisemaan tätä kykyä esimerkiksi laitteiston suorituskyvyn yhteydessä. Se ei ole yksittäinen luku, vaan riippuu työtehtävästä ja käytetystä arkkitehtuurista.

Mittaus ja vertailu riippuvat useista tekijöistä: arkkitehtuuri, kellotaajuus, ytimien määrä, rinnakkaisuuden aste, muistiväylän nopeus ja välimuistin koko sekä ohjelmiston optimointi. Eri laitteet voivat saavuttaa vastaavan yleisen prosessointitehon erilaisin keinoin, esimerkiksi CPU-pohjaisessa järjestelmässä tai erillisillä kiihdyttimillä.

Merkittäviä suorituskykymittareita ovat FLOPS (floating-point operations per second) sekä kokonaismääräisesti käytetyt benchmarkit kuten SPECint, SPECfp, PassMark ja Cinebench. Nämä mittarit kuvaavat erilaisia työkuormia, eivätkä yksiselitteisesti ennusta kaikkia sovelluksia. Prosessointitehoin arviointi on usein tehtävä useista testeistä koostuvana.

Prosessointiteho ei ole staattinen: se riippuu sekä ohjelmiston että laitteiston käyttäytymisestä. Energiankulutus ja lämpötila vaikuttavat siihen, kuinka kauan maksimitehoa voidaan ylläpitää. Siksi tehoa mitataan myös energiatehokkuutena (teho per watt) sekä käytännön suorituskykynä arjen tehtävissä.

Nykyinen kehitys keskittyy moniytimisyyteen, rinnakkaisuuteen, SIMD-ohjauksiin sekä erikoistuneisiin kiihdyttimiin. Myös muistijärjestelmän nopeus ja arkkitehtuurin kokonaisvaltainen optimointi ovat avainasemassa, jotta prosessointiteho vastaa nykyaikaisten sovellusten vaatimuksia.