porausmenetelmät

Porausmenetelmät ovat tekniikoita, joilla muodostetaan reikiä maaperään tai kallioon sekä otetaan sieltä näytteitä tai tuotetaan nesteitä ja kaasua. Porausmenetelmät voidaan jakaa energian siirtotavan mukaan: iskuporaus, pyörivä poraus sekä näiden yhdistelmät. Iskuporaus käyttää iskua murskaamaan kallioperää ja edistämään etenemistä sekä helpottamaan kappaleiden poistoa reiästä. Pyörivä poraus perustuu poranterän pyörimisliikkeeseen, jolloin materiaali murskautuu ja poistuu yleensä porausnesteen tai ilman avulla. Yhdistelmät, kuten pyörivä-iskuporaus, käyttävät molempia voimia kovissa kallioissa.

Ydinporaus on erikoistyype, jossa pora on ontto ja kerää näytteen sisälleen; sitä käytetään geoteknisessä tutkimuksessa, mineraaliesiintymien kartoituksessa sekä rakennusprojekteissa, joissa tarvitaan tarkkaa kivilaatun näytettä. Timanttiporaus on yleinen muoto ydinporauksessa, jossa timanttipää kestää kovia kivilajeja ja mahdollistaa syvien sekä tarkkojen näytteiden saamisen.

Poraus voidaan toteuttaa märkä- tai kuiva-tekniikalla. Märkäporauksessa käytetään porausnesteitä, kuten vettä, bentoniittia tai öljypohjaisia nesteitä, jotka jäähdyttävät poraa ja kuljettavat kappaleet pois reiästä. Kuiva-porauksessa käytetään ilmaa tai kaasua, jolloin pöly hallitaan ja työtä voidaan jatkaa haastavammissakin olosuhteissa.

Porausmenetelmien valinta riippuu maaperän tai kallion ominaisuuksista, tavoitellusta syvyydestä sekä näytteen tai tuotannon tarpeista. Menetelmillä on erilaisia kustannuksia, syvyyksiä ja ympäristövaikutuksia; oikea valinta on geoteknisessä tutkimuksessa, vesihuollossa, rakennusalalla sekä mineraaliesiintymien tutkimuksessa keskeinen.