polypeptidit

Polypeptidit ovat aminohappojen pitkiä polymeeriketjuja, jotka liittyvät toisiinsa peptidisidoksilla. Ne muodostavat biologisten proteiinien rungon ja voivat esiintyä sekä lyhyinä peptideinä että pidempinä ketjuina, jotka usein kääriytyvät toiminnallisiksi proteiineiksi. Jokaisen polypeptidin ominaisuus määräytyy sen primaarirakenteesta, eli aminohappojen järjestyksestä ketjussa. Ketju alkaa N-terminuksesta ja päättyy C-terminukseen.

Syntetisoitumisessa polypeptidit tavallisesti muodostuvat ribosomeilla translataation aikana, kun mRNA:n informaatio ohjaa aminohappojen liittymistä peptidisidoksilla. Primaarirakenteen jälkeen polypeptidi voi laskostua monimutkaiseen kolmiulotteiseen muotoon, sisältäen sekundaarirakenteita kuten alfa-heliksiä ja beta-säikeitä sekä tertiaari- ja kvaternäärirakenteita. Osa polypeptideistä syntetisoidaan myös ei-ribosomaalisesti tietyissä organismeissa.

Monet polypeptidit ovat itsenäisiä toimivia peptidejä, mutta suurin osa niistä muodostaa proteiineja, jotka toimivat entsyymeinä, hormoneina, immuunivasteiden säätelijöinä tai rakenteellisina komponentteina. Lyhyet peptidejä voivat toimia viestinviejinä ja signaalimolekyyleinä, kun taas pidemmät ketjut muodostavat proteiineja. Jälkimuokkauksilla, kuten fosforylaatiolla, glykosylaatiolla ja disulfidisiltojen muodostumisella, voidaan muuttaa polypeptidien toimintaa ja vakauden. Polypeptidejä tutkitaan laajasti biokemiassa ja molekyylibiologiassa, ja niitä voidaan valmistaa sekä luonnossa että laboratorio-olosuhteissa lääketieteellisiä ja bioteknisiä sovelluksia varten.