polyatomisiin

Polyatominen tarkoittaa koostumukseltaan useampaa kuin yhtä atomia sisältävää. Termiä käytetään sekä polyatomisten molekyylien että polyatomisten ionien yhteydessä. Polyatomisissa molekyyleissä atomit ovat sitoutuneet toisiinsa kovalenttisesti ja muodostavat pysyvän, yhtenäisen kokonaisuuden. Polyatomisissa ioneissa useammasta atomista muodostuva ryhmä kantaa sähkövarauksen ja voi toimia yksikkönä ioniyhdisteissä.

Esimerkkejä polyatomisista molekyyleistä ovat vesi (H2O), hiilidioksidi (CO2) ja ammoniakki (NH3). Polyatomisia ioneja ovat nitrate NO3-, sulfatti SO4^2-, carbonate CO3^2- sekä ammonium NH4+. Näillä yhdisteillä on usein monimutkainen geometria ja elektronijakautuma kuin yksittäisillä atomeilla.

Rakenne ja ominaisuudet tutkitaan sekä kokeellisesti että teoreettisesti. VSEPR-teoria auttaa ennustamaan molekyylin kolmiulotteista muotoa, ja resonanssi sekä delokalisaatio selittävät elektronijakautumaa polyatomisissa ioneissa. Tutkimuksessa käytetään muun muassa spektroskopiaa sekä rakenteen selvittämistä röntgen-diffraktion avulla ja massaspektrometriaa.

Polyatomisten yhdisteiden tutkimus on keskeistä ympäristö-, biologia- ja materiaalitieteissä. Esimerkkejä ovat nitratit ja sulfaatit vesiliuoksissa sekä fosfaatit soluissa ja energia-aineenvaihdunnassa. Rakenteen tunteminen auttaa ennustamaan reaktiivisuutta, liukoisuutta ja toksisuutta sekä suunnittelemaan sovelluksia lääke- ja teollisuusalalla.