poikkijuovaisuus

Poikkijuovaisuus on histologinen termi, jolla viitataan lihassäikeiden poikkijuovatuneeseen ulkonäköön. Se esiintyy erityisesti luustolihaksissa ja sydänlihaksessa, ja näkyy valo­mikroskoopilla säännöllisinä vaaleina ja tummina juovina myofibrillien pituudella. Poikkijuovaisuus johtuu sarkomeerien toistuvasta järjestyksestä ja filamenteiden vuorovaikutuksesta.

Suurin osa juovista syntyy, kun sarkomeerit ovat järjestäytyneet Z-levyjen väliin. Tummat A-juovat koostuvat pääasiassa paksusta myosiinihoiletista sekä osittain ohuista aktiinifilamenteista, kun taas vaaleat I-juovat sisältävät vähemmän tiheitä filamentteja. A-juovan keskellä sijaitsee H-alue, ja sarkomeerin keskellä kulkee M-viiva. Tämä järjestäytyminen mahdollistaa karkeasti sarkomeerien pituutta seuraavan, toistuvan juovien muodostumisen.

Merkitys ja toiminta: poikkijuovaisuus heijastaa lihaksetason supistumisen perusmekanismia, jossa säikeiden osa-alueet liukuvat toistensa ohi sliding filament -mallin mukaisesti. Järjestäytyminen mahdollistaa tehokkaan ja koordinoidun supistuksen luuston- ja sydämenlihaksissa. Sileälihas ei sisällä poikkijuovaisuutta.

Havainnointi ja tutkimus: poikkijuovaisuutta voidaan havaita valo- ja sähkömiksikrossilä värjäyksen avulla, yleisimmin HE-värjäyksellä. Elektronimikroskopiassa nähdään saromeerien yksityiskohtainen rakenne. Poikkijuovaisuus on tunnusmerkki striatoituneista lihaksista eikä sitä esiinny sileässä lihaksessa.