luustolihaksissa

Luustolihakset ovat tahdonalaisia lihaksia, jotka kiinnittyvät luiden jänteiden välityksellä. Niiden supistuminen tuottaa liikkeen, ja ne tukevat kehon asentoa sekä vapauttavat lämpöä liikkeen aikana. Ne ovat myös tärkeä kehon säätö- ja energiantuotantokoneisto osana kiertotaloutta.

Rakenteeltaan luustolihas koostuu lihassoluista (myofibrilleista) sekä tukevasta sidekudoksesta: endomysium, perimysium ja epimysium muodostavat lihaksen kerroksellisen tukirakenteen. Sisällä myofibrillit koostuvat sarkomeereista, joiden järjestys mahdollistaa supistumisen. Lihas on niin sanottu kolmiulotteinen kokonaisuus, jossa verisuonet ja hermot ovat tärkeitä sen toiminnan kannalta.

Supistuminen käynnistyy hermostollisella signaalilla: motorinen neuroni vapauttaa asetyylikoliinia neuromuskulaariseen synapsiin, mikä käynnistää lihassolun toimintapotentiaalin. Signaali etenee T-putkien kautta ja sarkoplasmaattinen retikulum vapauttaa Ca2+-ioneja. Ca2+-ionit sitoutuvat troponiin-kompleksiin ja paljastavat aktiinin sitoutumispaikat myosiinille, jolloin ristikkäissidokset muodostuvat ja lihas lyhenee.

Luustolihakset voidaan luokitella kolmeen päätyyppiin: tyyppi I (hidas, oksidatiivinen), tyyppi IIa (nopea, oksidatiivis-glykolyyttinen) ja tyyppi IIx (nopea, glykolyyttinen). Tyyppien osuudet ja ominaisuudet määräytyvät perimän sekä harjoittelun mukaan; kuntotreeni vaikuttaa lihaksen kestävyyteen ja voimaan sekä kuituainesuhteisiin.

Regeneraation kannalta lihaksissa on satelliittisoluja, jotka osallistuvat vaurioiden korjaamiseen. Ikääntyessä regeneraatio voi hidastua ja lihasmassa sekä voima voivat vähentyä. Yleisimmät lihassairaudet ovat perinnölliset dystrofioiden muodot sekä muut myopatian tyypit, jotka vaikuttavat lihasten rakenteeseen ja toimintaan.