poikkeuksellisuus

Poikkeuksellisuus tarkoittaa ilmiön, tapahtuman tai yksilön poikkeamista yleisestä tai odotetusta. Sanaa käytetään sekä yleiskielessä että eri tieteenaloilla kuvaamaan jotain, joka eroaa muista tai normaalista käytännöstä. Etymologisesti sana muodostuu poikkeus-sanan ja -llisuus-päätteen yhdistelmästä.

Käyttökonteksteja

- Tilastot ja luonnontiede: poikkeuksellisuus viittaa ilmiöön tai havaintoon, joka ei noudata normaalijakaumaa tai ennustettua mallia; sen yhteydessä puhutaan usein poikkeuksesta, poikkeamasta tai anomaliasta.

- Oikeus ja hallinto: poikkeuksellisuus voi viitata erityiseen asemaan tai erikoismenettelyihin, joissa normaaleja sääntöjä sovelletaan poikkeuksellisesti.

- Sosiologia ja kulttuuritiede: poikkeuksellisuus voi kuvata yksilön tai ryhmän poikkeavaa statusta, identiteettiä tai kulttuurista ilmentymää, sekä monimuotoisuuden näkökulmia.

Kielikontekstissa poikkeuksellisuus on neutraali kuvaus, jonka merkitys riippuu kontekstista. Sille ovat läheisiä termit kuten poikkeus, poikkeavuus sekä epätavallinen ja harvinainen.

Rajoitteet: termi on laaja ja monitulkintainen; sen tarkka merkitys määräytyy aina kontekstin mukaan. Poikkeuksellisuus ei siis itsessään määrittele arvoa tai hyväksyttävyyttä, vaan kuvaa tilan tai ilmiön poikkeavuutta suhteessa johonkin vertailukohtaan.