pitkäaaltoisten

Pitkäaaltoiset (engl. *longwave*, lyh. *LW*) viittaavat radioaaltojen matalataajuusosastoon, jonka taajuusalue sijaitsee noin 150–300 kHz välillä. Tämä alue kuuluu radioaaltojen spektriin ja on yksi vanhimmista käytetyistä taajuusalueista radiolähetysten ja -vastaanottamisen yhteydessä. Pitkäaaltoiset ovat erityisen tunnettuja pitkän matkan radiolähetysten mahdollistamisesta, sillä niiden aallonpituudet ovat suhteellisen pitkiä, mikä edistää maantieteellistä leviämistä ja heijastumista ionosfäärissä.

Pitkäaaltoisten käyttö on ollut merkittävää erityisesti aikaisemmin, kun radiolähetysten teknologia oli kehittymässä. Nykyään pitkäaaltoiset ovat yhä käytössä joissakin maissa, kuten Saksassa, jossa niitä käytetään muun muassa *Deutschlandfunk*-radioaseman lähetyksiin. Lisäksi pitkäaaltoisia käytetään joissakin maissa meriliikenteen radiolähetyksiin ja ilmailun yhteyksissä. Pitkäaaltoisten etuna on niiden kyky tunkeutua rakennuksiin ja maaston esteisiin paremmin kuin korkeammilla taajuuksilla.

Pitkäaaltoisten vastaanottaminen edellyttää erityisiä vastaanottimia, sillä ne vaativat herkkiä antenneja ja tehokkaita vastaanottolaitteita. Nykyään pitkäaaltoisten kuuntelu on harrastus, joka houkuttelee radioamatöörejä ja taajuusharrastajia. Pitkäaaltoisten kuuntelun haasteena on kuitenkin taajuusalueen rajallisuus ja häiriöt, kuten sähkömagneettiset häiriöt ja muu taajuusliikenne.

Pitkäaaltoisten merkitys on laskenut verrattuna korkeampitaajuisiin radioaaltoihin, mutta ne säilyttävät edelleen tärkeyttä tiettyjen sovellusten kannalta, kuten pitkän matkan radiolähetyksissä ja erikoistilanteissa.