Propagointi ja ominaisuudet. Pitkäaaltoalueiden signaalit etenevät pääasiassa maanpään ja maankuoren läpi muodostaen maanpäällisen laineen. Tämä mahdollistaa viestinnän suurilla etäisyyksillä, erityisesti merialueilla sekä ajoittain maaseudulla. Aaltojen vastaanotto on herkkää maaperän ja veden conductivityn sekä ilmastollisten olosuhteiden vaikutuksille. Yöaikaan ja sääolosuhteiden muuttuessa lyhytkestoiset vaihtelut voivat vaikuttaa signaalin kantamaan ja laajuuteen. Pitkäaaltoalueilla havaittava signaalitaso on usein alhaisempi kuin korkeammilla taajuuksilla, ja vastaanottoon vaikuttavat taustamelu sekä teolliset häiriöt.
Lähetys ja tekniikka. Pitkäaaltoalueilla käytetään suuria antenneja, usein maahan asennettuja tai maatuetonta runkoa hyödyntäviä vertical-typologiaan perustuvia radiopäätteitä, koska aaltojen pituudet edellyttävät suurta radiopäätettä saavuttaakseen hyvän tehokkuuden. Transmittereita käytetään tyypillisesti suuritehoisesti, ja taajuusalueen alhaisemmat taajuudet mahdollistavat kohtuullisen säätövaruuden sekä vakaat aikaleimat ja navigointipalvelut.
Käyttökohteet ja asema nykypäivänä. Pitkäaaltoalueita hyödynnetään esimerkiksi aikaleima- ja hätäväestöviestinnässä sekä tietyissä meriliikenteen ja hätätiedottamisen palveluissa. Myös jotkin radioamatööriliikenteen kokeilut sekä historialliset lähetykset ovat kohdistuneet tähän taajuusalueeseen. Kehitys on yleisesti suuntautunut kohti uudempiin taajuuksiin ja digitaalisiin järjestelmiin, mutta alueella on edelleen eräitä merkittäviä sovelluksia, joissa maanpäällinen pitkä kantama on taloudellisesti tai operatiivisesti perusteltua.
Haasteet. Pitkäaaltoalueiden vastaanotto on altis taustakohinalle ja ympäristövaikutuksille, kuten ukkosmyrskyille. Infrastructuurin ja maankäytön optimointi sekä taajuusalueiden jakamisen sääntely vaikuttavat käyttöön. Silti pitkäaaltoprosessit säilyttävät paikkansa erityistarpeissa, joissa luotettavaa, laajaan kattavuuteen perustuvaa viestintää tarvitaan.