pintakalvoja

Pintakalvo (mon. pintakalvoja) on pinta- tai rajapintakerrosten kokonaisuus, jota esiintyy sekä biologisissa että teknisissä järjestelmissä. Biologisessa kontekstissa pintakalvot viittaavat solukalvoihin sekä muihin kalvoihin, jotka erottavat solun tai elinympäristön toisistaan.

Rakenteeltaan monet pintakalvot koostuvat lipidien kaksinkertaisesta kerroksesta (lipid bilayer), johon upotettuja proteiineja sekä joskus kolesterolia. Ulkopinnan sokeriketjut muodostavat glykokalvon. Pintakalvot ovat neste- ja ionipitoisuuksiin sääteleviä sekä läpäisevyydeltään määrättyjä; ne toimivat reseptoreina signaaleille ja mahdollistavat solujen tunnistuksen sekä vuorovaikutuksen.

Yleisiä biologisia pintakalvoja ovat plasmamembraani, ydinmembraani sekä organellien kalvot, kuten mitokondrioiden kalvot ja kloroplastien kalvot. Kalvojen ominaisuudet vaihtelevat solutyypin ja elimen mukaan, mutta ne ovat yleensä dynaamisia ja vahvasti muokkautuvia.

Teknisissä yhteyksissä pintakalvot tarkoittavat ohuita kalvoja, jotka muodostuvat esimerkiksi oksidikalvoista, polymerikalvoista tai suojakalvoista. Niiden tarkoitus on suojata pintaa, vaikuttaa korroosion estoon, optisiin ominaisuuksiin sekä kulutusta vastaan.

Pintakalvojen tutkimus on keskeinen osa biologiaa, lääketutkimusta ja materiaalitiedettä. Niiden rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen tapahtuu muun muassa elektronimikroskopian, kemiallisten analyysien sekä muiden kuvantus- ja karakterisointitekniikoiden avulla.