plasmamembraani

Plasmamembraani on solun uloin rakenne, joka rajaa solun sisätilat ulkopuolisesta ympäristöstä ja säätelee aineiden sekä sähkösignaalien kulkua. Se koostuu kaksinkertaisesta fosfolipidimolekyylien kerroksesta, joiden päät ovat vesiliukoisia ja hännät hydrofobisia. Eukaryoottisissa soluissa kalvoon liitetään kolesterolia ja runsaasti proteiineja sekä muita lipidejä; prokaryooteilla koostumus voi poiketa, mutta fosfolipidit muodostavat edelleen kaksoiskerroksen.

Proteiinit ovat kiinnittyneinä tai upotettuina kalvoon. Joillakin on ulkoinen ja sisäinen alue, ja ne toimivat kanavina, kuljettajina, reseptoreina sekä signaalin vastaanottajana. Glykoproteiinit ja glycolipit sijaitsevat kalvon ulkopinnoilla ja osallistuvat solujen tunnistukseen sekä immuunikommunikaatioon.

Kalvon läpäisy on valikoivaa. Passiivinen kuljetus sisältää diffuusion ja osmoosin sekä kanavien ja kuljettajaproteiinien väliaikaisen avautumisen. Aktiivinen kuljetus siirtää aineita pitoisuuseroa vastaan energiasta riippuen, yleisimmin ATP:n avulla pumppujen kuten Na+/K+-ATPas avulla.

Kalvo mahdollistaa viestinnän solujen välillä: reseptoriproteiinit vastaanottavat ulkopuolisia signaaleja ja aktivoivat sisäiset reitit. Se osallistuu myös endosytoosiin ja eksosytoosiin, jolloin suuret molekyylit voidaan liikuttaa solun sisään tai ulos. Plasamamembraani on dynaaminen ja joustava, ja sen plastisuus mahdollistaa solun muodonmuutokset sekä erilaisten soluvälisten yhteyksien muodostamisen.