kaksoiskerroksen

Kaksoiskerroksen käsite viittaa kaksikerroksiseen rakenteeseen, jossa kaksi erillistä kerrosta sijaitsee peräkkäin ja niillä on erilaiset fysikaaliset tai kemialliset ominaisuudet. Termiä käytetään laajasti eri tieteenaloilla, kuten kemiassa, elektrochemissä, geologiassa ja materiaalitieteessä. Nimi muodostuu sanoista kaksois- ja kerros; genetiivimuodossa siitä käytetään muotoa kaksoiskerroksen, esimerkiksi ilmauksissa kuten kaksoiskerroksen paksuus tai kaksoiskerroksen koostumus.

Yksi tunnetuista sovelluksista on sähköinen kaksoiskerros, joka muodostuu, kun sähkövarauksia vastaanottava pinta ja liuos niiden ympärillä asettuvat kahdesta kerroksesta koostuvalle rajapinnalle. Helmholtzin ja Gouy–Chapmanin mallit kuvaavat ilmiötä, ja sen ymmärrys on keskeinen elektrochemian, korroosion ehkäisyn ja katalyyttien toiminnan kannalta.

Geologiassa kaksikerroksisuus voi ilmetä erilaisten sedimenttien tai kivilajien kerrostumisina, joiden rajapinta vaikuttaa veden kulkuun, tiheyteen ja akustisiin ominaisuuksiin. Materiaalitieteessä kaksoiskerroksia käytetään kuvaamaan rakenteita, joissa kaksi erilaista kerrosta vaikuttavat toistensa elektroniseen tai mekaaniseen käyttäytymiseen.

Käytännössä kaksoiskerroksen käsite toimii yleisenä rajapintana, joka vaihtelee kontekstin mukaan siitä, onko kyse sähköisestä, mekaanisesta vai kemiallisesta kaksikerroksisuudesta.