pintaaktiivisten

Pintaaktiiviset aineet ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka alentavat pintajännitystä sekä veden ja ilman, veden ja öljyn että veden ja kiinteän pinnan välillä. Ne omaavat sekä hydrofiilisen että lipofobisen osan, minkä ansiosta ne asettuvat rajapinnoille ja helpottavat märkimistä, sekoittumista ja emulsioitumista.

Luokittelu. Pintaaktiiviset aineet jaetaan tyypillisesti neljään pääryhmään: anioniset, katiooniset, epäioniset ja zwitterioniset (rakenteeltaan tasapainoiset). Esimerkkejä ovat anioniset natriumlauryylisulfaatit, katiooniset quarternary ammonium -yhdisteet, epäioniset etoksiloidut alkoholit sekä zwitterioniset betaiinit. Luokitus vaikuttaa ominaisuuksiin kuten varhaiseen vaahtoamiseen, liukoisuuteen, soveltuvuuteen kovien suolojen kanssa sekä ympäristövaikutuksiin.

Toiminnot ja käyttökohteet. Pintaaktiivisia aineita käytetään laajasti puhdistusaineissa, pesuaineissa ja pesuaineiden muodostamissa emulsioissa. Niitä käytetään myös kosteuttajien, märkiäyttäjien ja dispersiotuotteiden koostisina sekä voitelu- ja pintakäsittelyaineina maaleissa, cosmetics-tuotteissa ja elintarvikkeiden valmistuksessa. Eri tyypit soveltuvat erilaisiin tavaroihin sekä prosesseihin, ja niiden yhteensopivuus muiden ainesosien kanssa on olennainen huomio.

Ominaisuudet ja toiminta. Pintaaktiiviset aineet ovat amfifylisiä, joten ne muodostavat mikellejä ja alentavat pintajännitystä yli kriittisen mikellipisteen (CMC). Tämä mahdollistaa liuosten lipofilisten aineiden ratkaisemisen sekä sivuvaikutukset kuten parempi märkäkyys ja stabilointi heterogeenisissa järjestelmiss.

Ympäristö ja turvallisuus. Joidenkin pintaaktiivisten aineiden käyttöönotto vaatii huolellista harkintaa, sillä ne voivat aiheuttaa iho- tai silmäärsytystä sekä vaikuttaa vesiekosysteemiin. Biologinen hajoavuus ja toksisuus vaihtelevat yhdisteittäin, minkä vuoksi sääntely ja ympäristövaikutusten arviointi ovat tärkeitä osa-alueita.