pigmenttipitoisuudesta

Pigmenttipitoisuus tarkoittaa näytteessä olevan pigmentin määrää tai pitoisuutta tietyllä mittaustavalla ja yksiköllä. Se kuvaa, kuinka paljon väriaineita kuten klorofylliä, karotenoideja, pigmentteihin liittyviä antosyanoli- tai other pigmenttejä esiintyy biologisissa näytteissä, elintarvikkeissa sekä materiaaleissa. Pigmenttipitoisuus vaikuttaa värin lisäksi esimerkiksi ravitsemuksellisiin arvoihin ja materiaalien ominaisuuksiin.

Mittaus ja ilmaisumuodot vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Yleisiä menetelmiä ovat pigmenttien uuttaminen sopivaan liuottimeen ja tilavuuden tai massan suhteen laskettu pitoisuus sekä spektrofotometrinen mittaus, jossa valon absorbitio mitataan tietyillä aallonpituuksilla. Esimerkiksi klorofylli-a ja klorofylli-b:n pitoisuudet voidaan arvioida absorbansseista ja käyttää standardilaskelmia kuten Arnonin tai Wellburnin menetelmiä. Karotenoidien mittauksessa käytetään usein valon absorptiota noin 450–470 nm alueella. Elintarvikkeiden ja kasvien pigmenttejä voidaan mitata myös korkearesoluutioisella HPLC-mirkoanalyyttisellä menetelmällä erottamalla yksittäiset pigmentit. Tulokset esitetään yleisesti mg pigmenttia per g kuivattua näytettä tai mg/mL uutosta.

Sovellukset kattavat laadunvalvonnan, ravitsemukselliset arviot ja viljelyn tai jalostuksen optimoinnin. Tekijöihin vaikuttavat laji, lajike, kasvuolosuhteet sekä käsittelyprosessi, jotka voivat muuttaa pigmenttipitoisuuksia. Haasteita ovat pigmenttien sitoutuminen, hajoaminen ja kavitaatio spektrissä sekä sekoittuminen muiden yhdisteiden kanssa.