pigmentaatiossa

Pigmentaatio on biologinen prosessi, jossa kudoksiin kertyy tai muodostuu pigmenttejä tai joissa väri muuttuu pigmenttien jakautumisen tai pitoisuuksien vaihtelun vuoksi. Keskeisiä pigmenttejä ovat melaniini eläimillä, klorofylli kasveilla sekä karotenoidi-, flavonoidi- ja muut kasvipigmentit. Pigmentaatio voi ilmetä sekä pigmenttipitoisuuksien muutoksena että pigmentin sijainnin vaihtumisena kudoksissa.

Prosessin mekanismit vaihtelevat eliöryhmittäin. Eläimillä pigmentaatio perustuu tyypillisesti melaniinin syntetisointiin melanotsyyteissä ja sen kuljettamiseen sekä kertyyn ihon, hiusten ja silmien soluihin. Kasveissa pigmentaatio johtuu klorofyllin sekä muiden pigmenttien, kuten karotenoidi- ja flavonoidien, tuotannosta ja säilymisestä solukon alueilla, joissa ne näkyvät. Mikro-organismeilla pigmentit syntetisoidaan erilaisilla metabolisilla reiteillä ja voivat muodostua solujen ulkopuolisiin tiloihin tai ympäröivään ympäristöön.

Väriin vaikuttavia tiloja ovat sekä normaali kehitys että poikkeavuudet. Hyperpigmentaatio tarkoittaa voimakasta pigmentin kertymistä ja näkyvää tummenemista (esimerkiksi syntynyt läiskäryhmäja virheet ihossa), kun taas hypopigmentaatio tarkoittaa pigmentin vähenemistä (esimerkiksi albinismi tai vitiligo). Geneettiset tekijät sekä hormonaaliset, ikään liittyvät ja ympäristötekijät, kuten ultraviolettisäteily, vaikuttavat pigmentaation säätelyyn.

Pigmentaatio on sopeutumis- ja käyttökelpoinen ilmiö sekä ekologisesti että biologisesti. Se voi käydä ilmi suojaavana UV-suojana, signaalina parittelussa tai kamuflaationa, ja sillä on merkittävä rooli sekä tutkimuksessa että teollisessa väriaineiden tuotannossa. Pigmentaatiota voidaan mitata ja kuvata esimerkiksi värinmittauksella ja spektrifotometrialla, jotka antavat tietoa pigmenttien määristä ja jakaantumisesta. Termi pigmentaatiossa viittaa pigmentaation prosessin aikana tapahtuviin muutoksiin väriä määrittävien pigmenttien pitoisuuksissa tai jakautumisessa.