pienmolekyylejä

Pienmolekyylejä ovat pieniä orgaanisia molekyylejä, jotka ovat tyypillisesti alle 900 daltonin molekyylipainoltaan. Ne ovat keskeisessä roolissa biologisissa prosesseissa ja niitä esiintyy luonnollisesti kaikissa elävissä organismeissa. Pienmolekyyleillä on monenlaisia tehtäviä, kuten energian varastointi, signaalinvälitys ja rakenteellisten komponenttien muodostaminen. Esimerkkejä yleisistä pienmolekyyleistä ovat glukoosi, aminohapot, nukleotidit ja rasvahapot.

Lääkekehityksessä pienmolekyyleillä on merkittävä asema. Monet nykyisin käytössä olevat lääkkeet ovat pienmolekyylejä, jotka on suunniteltu vaikuttamaan spesifisiin biologisiin kohteisiin, kuten entsyymeihin tai reseptoreihin, tarkoituksenaan muokata tai korjata sairautta aiheuttavia biokemiallisia reittejä. Niiden pieni koko mahdollistaa hyvän solukalvojen läpäisykyvyn ja sen vuoksi ne voivat tehokkaasti saavuttaa kohdemolekyylinsä solun sisällä.

Pienmolekyylien etuja lääkeaineina ovat muun muassa niiden usein edullisempi valmistuskustannus verrattuna biologisiin lääkkeisiin, kuten vasta-aineisiin. Ne ovat myös yleensä stabiilimpia ja niitä voidaan annostella suun kautta. Pienmolekyylilääkkeiden tutkimus ja kehitys jatkuvat aktiivisesti, ja uusia pienmolekyylikandidaatteja etsitään jatkuvasti erilaisten sairauksien hoitoon. Tähän liittyvää tutkimusta tehdään muun muassa lääkeainekemiassa ja farmakologiassa.