pieninäytteiden

Pieninäytteet viittaavat laboratorio-analyyseissä käytettäviin näytteisiin, joiden tilavuus tai massa on huomattavasti pienempi kuin perinteisissä tutkimuksissa. Tarkka raja vaihtelee kontekstin mukaan, mutta yleisesti kyse on mikrolitra- tai millilitroitasoisista (tai vastaavasti pienistä pitoisuuksista sisältävistä) näytteistä sekä näytteisiin liittyvistä haasteista ja menetelmistä, jotka on sovitettu vähäiseen materiaaliin.

Käyttökohteita ovat muun muassa lääketiede ja diagnostikka, toksikologia ja farmakokineettinen tutkimus sekä ympäristötutkimus. Pieninäytteitä käytetään myös tilanteissa, joissa näytteen ottaminen on eettisesti, logistisesti tai taloudellisesti rajoitettua. Esimerkkejä ovat verinäytteet ja biomateriaali pienissä tilavuuksissa sekä kuivattujen verinäytteiden tai pienikokoisten näytteiden verkotukset ja analyysit.

Edut ja haasteet liittyvät sekä materiaalin säästöön että analyysimenetelmien herkkyyteen. Pieninäytteet säästävät biologista materiaalia, vähentävät kustannuksia ja mahdollistavat tutkimuksen potilailta tai näytteitä kerättäessä harvoin saatavilla olevien näytteiden hyödyntämisen. Haasteita ovat suurempi tulosvaihtelu, näytteen kontaminaatioriski sekä tarve erittäin herkille ja tarkalle mittaus- ja valmistelemismenetelmille.

Menetelmät ja teknologiat ovat kehittyneet vastaamaan pienennetyä volyymiä. Käytettyjä keinoja ovat mikrotason näytteenvalmistelut, mikroskooppiset ja mikrokytkentäiset analyysit sekä kontaminaation välttämiseksi suunnitellut kuljetus- ja varastointiprotokollat. Esimerkkeinä DBS-tekniikka (dry blood spot) sekä LC-MS/MS- ja PCR-pohjaiset menetelmät, jotka tarjoavat korkean herkkyyden pienissä näytteissä.

Laadunvarmistus ja standardointi ovat olennaisia pieninäytteiden tutkimuksissa. Noudatetaan soveltuvia standardeja ja hyvä laboratorio-, GLP- sekä terveydenhuollon käytäntöjä, sekä huolehditaan näytteen keruusta, kuljetuksesta, tallennuksesta ja analyysien toistettavuudesta.