perustumisen

Perustumisen on suomenkielinen termi, joka kuvaa toiminnan tai prosessin, jossa jokin asia rakennetaan, perustetaan tai sidotaan tietylle pohjalle. Käytännössä kyse on siitä, mihin perusteisiin, arvoihin tai sääntöihin jokin päätös, teoria tai käytäntö nojautuu. Sanaa käytetään usein analyyttisissä ja muodollisissa teksteissä, kun halutaan kiinnittää huomiota siihen, millä lähtökohdilla jokin ilmiö on syntynyt tai mikä sen perustelujen ydin on.

Sana on nominaalinen muoto, jonka juurisana perustuu sanaan perusta tai perustua. Perustumisen genitivimuotoa käytetään ilmaisemaan esimerkiksi sen, “perustumisen perusteet” eli sen basingin tai perustamisen taustat. Sitä esiintyy kuitenkin pääasiassa muodollisessa kielessä; arkikielessä puhutaan useammin sanoista perustaminen, perusteet tai se, mihin jokin istuu. Esimerkkejä: “Tämän tutkimuksen perustumisen perusteet ovat systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja empiirinen data.” “Päätöksen perustumisen perusteiden arviointi on tarpeen ennen hyväksyntää.” Näin terminology auttaa osoittamaan, millaisia lähtökohtia ja näyttöä käytetään johdonmukaisen lopputuloksen varmistamiseen.

Perustumisen suhde muihin terminologian muotoihin on läheinen: perustaminen tarkoittaa yleensä itse toimintaa, jolla jokin rakennetaan tai laitetaan pystyyn; peruste viittaa syihin tai lähtökohtiin; perustua/perustaa kuvaavat beittävät, mihin kyseinen asia nojautuu. Perustumista käsittelevässä teksteissä nämä termit voivat esiintyä rinnakkain tai erikseen.