perusoletuksiin

Perusoletuksiin (perusolettamukset) ovat tieteellisessä mielessä malli- ja tutkimuslähtökohtia, jotka määrittelevät, mitä voidaan pitää totuutena ja millaisia tapauksia tutkimuksessa otetaan huomioon. Ne ovat usein yleisiä ja etukäteen annettuja väitteitä, joiden varaan teoria, malli tai selitys rakentuu. Perusoletukset voivat olla eksplisiittisesti ilmoitettuja tai piilossa analyysin rakenteessa.

Eksplisiittiset perusoletukset ovat kirjattuna tutkimusraporttiin ja niitä voidaan tarkastella sekä testata. Implisiittiset oletukset ovat piilossa – niiden vaikutukset paljastuvat vasta, kun tuloksia ja rajoitteita tarkastellaan kriittisesti.

Esimerkkejä: Matematiikassa ja logiikassa perusoletukset voivat olla aksioomat ja laskun säännöt; tilastotieteessä tyypillisiä oletuksia ovat riippumattomuus ja sama jakautuminen (i.i.d.) sekä normaalijakautuma tietyissä malleissa; fysiikassa perusoletukset sisältävät usein ideaalisoituja olosuhteita kuten kitkattomuus tai pistemassat; taloustieteessä voidaan olettaa rationaaliset toimijat ja kilpailulliset markkinat.

Olettukset vaikuttavat voimakkaasti johtopäätösiin. Jos ne eivät pidä paikkaansa, tulokset voivat olla harhaanjohtavia. Tämän vuoksi on tärkeää dokumentoida perusoletukset, suorittaa herkkyysanalyysiä ja esittää vaihtoehtoisia skenaarioita.

Lopuksi perusoletukset ovat sekä hyödyllisiä että rajoittavia: ne helpottavat ymmärrettävyyttä ja laskettavuutta, mutta niiden paikkansapitävyyden ja laajuuden arviointi on olennaista tieteellisessä työssä.