perusnäkökulma

Perusnäkökulma on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan ilmiöön tai ongelmaan asetettua perustavaa lähestymistapaa tai katsantokantaa. Se kuvaa sitä, millä tavalla asiaa tarkastellaan ja millaiset oletukset sekä arvot ohjaavat analyysiä. Etymologisesti sana koostuu sanoista perus (perusteellinen, perustavanlaatuinen) ja näkökulma (perspektiivi, katsantokanta).

Käyttökonteksteja on lukuisia. Tieteellisessä työskentelyssä perusnäkökulma määrittää tutkimuskysymykset, aineiston valinnan ja analyysimetodit sekä sen, millä tavalla tuloksia tulkitaan. Pedagogiikassa se voi tarkoittaa tehtävän kehyksen tai opettajan lähtökohtaa, jonka mukaan aihetta käsitellään. Media- ja yleiskeskustelussa perusnäkökulma viittaa usein siihen, mitkä arvot, intressit tai yhteiskunnalliset jännitteet ohjaavat keskustelua.

Perusnäkökulma voidaan asettaa vastakkain vaihtoehtoisten tai kriittisten näkökulmien kanssa, jolloin voidaan tarkastella ilmiötä monesta lähtökohdasta. Tällainen vertailu auttaa havaitsemaan oletuksia, rajoituksia ja mahdollisia harhoja. Esimerkkinä voidaan ajatella tutkimusta, jossa perusnäkökulmana on asiakaskokemus ja tavoitteena on ymmärtää, miten palvelun laadintaan voidaan vaikuttaa asiakaspalautteen kautta.

Lyhyesti sanottuna perusnäkökulma tarkoittaa sitä perustaa, jonka päälle arviointi, analyysi tai keskustelu rakentuu. Se muodostaa ensisijaisen kehyksen, josta käsittely aloitetaan ja jonka ympärille mahdolliset lisänäkökulmat voidaan liittää. See also: näkökulma, lähtökohta, paradigma.