peruskivistöstä

Peruskivistö tarkoittaa maankuoren kiinteää, maanpinnan alapuolella olevaa kivilajistoa, joka muodostaa kiviainesperustan sekä geologisille rakenteille että vesitaloudelle. Se koostuu arkeisista ja varhaiskeskisistä kallioperäistä sekä metamorfisista ja magmaisista kivistä, kuten granitoideista, gneissistä ja migmatiteistä. Peruskivistön kartoitus ja tuntemus ovat keskeisiä maankäytön suunnittelussa, rakennuttamisessa sekä maaperän ja vesistöjen suojelussa.

Maastossa peruskivistö määrittää maastonmuodon sekä maaperän paksuuden ja vedenjohtavuuden. Sen rakenteelliset piirteet, kuten halkeamat, suonet ja kontaktit toisiin kivimuotoihin, vaikuttavat pohjaveden sijoittumiseen sekä routa- ja rakennettavuuteen. Kallioperän tuntemus on tärkeää maanalaisessa rakentamisessa, kaivostoiminnassa ja geotermisissä hankkeissa.

Tutkimus perustuu kenttätyöhön, poraustutkimuksiin sekä geofysikaalisiin mittauksiin, kuten seismic refraction- ja resistiivisyysmittauksiin. Kansainvälisesti kallioperää tutkitaan ja kartoituksia tehdään geologisilla tutkimuslaitoksilla sekä yliopistoissa; Suomessa keskeisiä toimijoita ovat Geologian tutkimuskeskus (GTK) sekä yliopistot.

Suomessa peruskivistö on vanhaa, pääasiassa arkeisesta ja varhaiskeskisestä kallioperästä koostuva. Tärkeimmät kivilajit ovat granitoidit, gneissit ja migmatit. Kallioperä muodostaa suurimman osan maapohjasta, ja sen tuntemus on oleellista infrastruktuurin suunnittelussa, vesivarojen hallinnassa sekä luonnonvarojen hyödyntämisessä.