perusasetelma

Perusasetelma on teoksen tai kuvan perustilanne. Se kuvaa, millaisessa maailmassa tarina sijoittuu ja keitä maailmassa on. Asetelma voidaan nähdä sekä narratiivisena että visuaalisena käsitteenä, ja se toimii katsojan tai lukijan suunnistustauluna.

Narratiivisessa perusasetelmassa keskeisiä elementtejä ovat aika, paikka, keskeiset henkilöt ja heidän välisensä suhde sekä alkutilanteen konflikti tai tavoite. Näiden tekijöiden avulla lukija saa ensivaikutelman ympäristöstä ja motivaatiosta, ja ne luovat eksposition sekä ennakkodialogin tarinan kehityksestä. Tarinan myöhemmät tapahtumat rakentuvat usein tämän alkuasetelman pohjalta.

Visuaalisessa taiteessa perusasetelma viittaa asetelman suunnitteluun: esineiden valinta, sijoittelu, valaistus ja näkökulma. Tavoitteena on luoda tasapainoinen ja selkeä kuva tai tila sekä ohjata katsojan huomio ja tulkinta. Perusasetelmaa voidaan käyttää sekä realistisissa että abstrakteissa töissä ja se voi palvella sekä tarinallista että esteettistä tarkoitusta.

Perusasetelmaa hyödynnetään opetuksessa ja analyysissä sekä kirjallisuudessa, elokuvatuotannossa että visuaalisessa taiteessa. Se auttaa ymmärtämään, miten tilanne, asetelma ja valaistus vaikuttavat vastaanottajan kokemukseen ja tulkintaan.