persoonallisuuskyselyissä

Persoonallisuuskyselyt ovat psykologisia arviointivälineitä, joita käytetään henkilön persoonallisuuden piirteiden, taipumusten ja käyttäytymismallien mittaamiseen. Ne ovat yleisiä niin kliinisessä psykologiassa, rekrytoinnissa, uraneuvonnassa kuin tutkimuksessakin. Persoonallisuuskyselyt perustuvat usein oletukseen, että yksilöt pystyvät itse raportoimaan omia persoonallisuuden piirteitään ja että nämä itse raportoidut tiedot ovat päteviä.

Kyselyt voivat olla muodoltaan erilaisia. Yleisimpiä ovat itsearviointikyselyt, joissa vastaaja arvioi itseään esitettyjen väittämien tai kysymysten perusteella asteikolla. Toinen tyyppi ovat projektiviset testit, joissa vastaajalle esitetään epäselviä ärsykkeitä, kuten kuvia tai lauseita, ja hänen oletetaan projisoivan omaa persoonallisuuttaan vastauksiinsa. Yleisiä persoonallisuuskyselyiden tyyppejä ovat esimerkiksi suuret persoonallisuustestit, kuten Big Five -malliin perustuvat kyselyt, jotka mittaavat avoimuutta kokemuksille, tunnollisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta, sovinnollisuutta ja neuroottisuutta.

Persoonallisuuskyselyiden käyttöön liittyy myös haasteita ja kritiikkiä. Itsearviointikyselyissä vastaaja saattaa tiedostamattaan tai tahallaan antaa sosiaalisesti toivottavina pitämiään vastauksia (sosiaalinen suotavuus) tai hänen itsetuntemuksensa voi olla puutteellinen. Projektivisten testien tulkinta voi olla subjektiivista ja vaatia syvällistä psykologista osaamista. Huolimatta rajoituksistaan, hyvin laaditut ja standardoidut persoonallisuuskyselyt ovat arvokkaita työkaluja persoonallisuuden ymmärtämisessä ja arvioinnissa, kun niitä käytetään asianmukaisesti ja yhdessä muiden arviointimenetelmien kanssa.