personalikasvu

Personalikasvu on jatkuva prosessi, jossa yksilö kehittää itsetuntemustaan, arvojaan, osaamistaan sekä käyttäytymistään tavoitellakseen omien potentiaalinsa toteuttamista ja elämänlaadun parantamista. Prosessi yltää mieleltään, tunteilta, vuorovaikutukseltaan ja toiminnaltaan eri osa-alueisiin, kuten kognitiiviseen, emotionaaliseen, sosiaaliseen, moraaliseen sekä ammatilliseen kasvuun. Personalikasvun taustalla vaikuttavat sekä yksilön oma motivaatio että ulkoiset tekijät, kuten kasvatus, koulutus ja kulttuuri.

Teoreettiset suuntaukset käsittelevät personalikasvua eri näkökulmista. Esimerkiksi humanistinen psykologia korostaa itsetuntemusta ja potentiaalin toteuttamista, kun taas itsemääräämisteoria painottaa autonomiaa, kyvykkyyttä ja ihmissuhteita. Lisäksi positiivinen psykologia ja kokemukselliset oppimismallit näkevät kasvun osana myönteisiä tunteita, resilienssiä sekä vuorovaikutuksellista oppimista.

Kasvun edistämiseksi käytetään erilaisia käytäntöjä ja menetelmiä: reflektointi ja itsensä kehittämisen suunnitelmien tekeminen, tavoitteiden asettaminen ja seuranta, mentorointi ja valmennus, koulutus, vapaaehtoistoiminta sekä mindfulness- tai itsetuntemusharjoitukset. Arviointia tukevat itsearviointi, palaute- ja kehityssuunnitelmat sekä erilaisten hyvinvointi- ja työelämän mittareiden käyttö.

Personalikasvu on subjektiivista ja kontekstisidonnaista, ja sen vaikutukset voivat näkyä paremmin sopeutumiskyvyssä, ihmissuhteissa, työ- ja opiskeluvalmiuksissa sekä yleisessä hyvinvoinnissa. Sen mittaaminen on haasteellista, koska kasvu syntyy pitkäaikaisista muutoksista ja yksilöllisistä kokemuksista.

Kritiikkiä kohtaan huomataan, että personalikasvu voi muodostua yksilökeskeiseksi itseparantamiseksi tai kulttuurisista odotuksista riippuvaiseksi. Tavoitteena tulisi olla inklusiivinen ja kestävä kehitys, joka kunnioittaa erilaisia elämänpolkuja ja ryhmien eroja.