peptidihormonijärjestelmä

Peptidihormonijärjestelmä viittaa kehon monimutkaiseen verkostoon, joka perustuu peptidihormonien tuotantoon, vapautumiseen, kuljetukseen ja toimintaan. Peptidihormonit ovat proteiinien pienempiä versioita, jotka koostuvat lyhyistä aminohappoketjuista. Ne toimivat elimistössä viestimolekyyleinä ja säätelevät lukuisia fysiologisia prosesseja, kuten kasvua, aineenvaihduntaa, lisääntymistä ja stressivastetta.

Peptidihormonien synteesi tapahtuu solujen sisällä. Aluksi ne muodostetaan suurempina esiasteina, jotka sitten prosessoidaan ja pilkotaan aktiivisiksi hormoneiksi. Hormonit varastoidaan solun sisällä oleviin rakkuloihin, kunnes tarve vaatii niiden vapauttamista verenkiertoon. Vapautuminen on usein tarkasti säädeltyä, ja siihen vaikuttavat erilaiset ärsykkeet, kuten muutokset veren glukoosipitoisuudessa, hermoimpulssit tai muiden hormonien läsnäolo.

Verenkierron kuljettaessa peptidihormonit kohdesoluihin, joissa niillä on spesifisiä reseptoreita. Hormonin sitoutuminen reseptoriin laukaisee solun sisäisen signaaliketjun, joka johtaa haluttuun fysiologiseen vasteeseen. Tämä vaste voi olla esimerkiksi entsyymin aktiivisuuden muuttuminen, geenin ilmentymisen säätely tai solukalvon läpäisevyyden muutos. Peptidihormonien toiminta on tyypillisesti lyhytkestoisempaa kuin steroidihormonien, ja ne hajotetaan nopeasti elimistössä.

Esimerkkejä tunnetuista peptidihormoneista ovat insuliini, glukagoni, kasvuhormoni, oksitosiini ja useat hypotalamuksen ja aivolisäkkeen vapauttajahormonit. Peptidihormonijärjestelmän häiriöt voivat johtaa erilaisiin sairauksiin, kuten diabetekseen, kilpirauhasen toimintahäiriöihin ja kasvuhäiriöihin. Sen ymmärtäminen on keskeistä monien sairauksien diagnosoinnissa ja hoidossa.