kasvuhäiriöihin

Kasvuhäiriö viittaa tilaan, jossa lapsen kasvu poikkeaa merkittävästi normaalista kehityksestä. Tämä voi ilmetä niin pituuskasvun hidastumisena kuin poikkeavana nopeana kasvuna. Kasvuhäiriöt voivat olla perinnöllisiä, hormonaalisia, ravitsemuksellisia tai johtua muista sairaustiloista.

Yleisin syy lapsen lyhytkasvuisuuteen on perinnöllinen lyhytkasvuisuus, jossa lapsi on geneettisesti määrätty olemaan lyhyempi kuin väestön keskiarvo. Hormonaaliset syyt, kuten kasvuhormonin puutos tai kilpirauhasen vajaatoiminta, ovat myös yleisiä. Tietyt krooniset sairaudet, kuten munuais- tai suolistosairaudet, voivat vaikuttaa ravinteiden imeytymiseen ja siten kasvuun. Joskus kasvuhäiriön syytä ei löydetä, ja kyseessä on idiopaattinen lyhytkasvuisuus.

Pitkäkasvuisuus on harvinaisempaa ja voi johtua esimerkiksi perinnöllisistä tekijöistä tai hormonaalisista poikkeamista, kuten aivolisäkkeen liikatoiminnasta. Lapsen kasvua seurataan säännöllisesti neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa pituus- ja painokäyrillä. Jos kasvussa havaitaan merkittäviä poikkeamia, lapsi ohjataan lastenlääkärin arvioon. Diagnostiikkaan kuuluu usein luuston iän määritys, verikokeet hormonitasojen ja muiden tekijöiden selvittämiseksi sekä tarvittaessa kuvantamistutkimukset. Hoito riippuu kasvuhäiriön syystä ja voi sisältää esimerkiksi kasvuhormonihoitoa, kilpirauhashormonihoitoa tai ravitsemuksellisten puutteiden korjaamista. Kasvuhäiriöiden varhainen toteaminen ja hoito ovat tärkeitä lapsen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta.

---