pelletöinti

Pelletöinti on biomassista valmistettujen pelletien eli pienikokoisten, tiiviiden polttoainepelletien tuotantoprosessi. Pellettejä käytetään pääasiassa energiantuotannossa sekä eläin- ja teollisuusrehujen valmistuksessa. Termi on yleisesti käytössä sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa.

Materiaaleina pelletöintiin käytetään yleensä puujätettä kuten halot, lastut, kuoret sekä muita biomassan sivuvirtoja kuten viljelykasvien jätteet. Pelletöinnin laadun ja ominaisuuksien kannalta keskeisiä tekijöitä ovat raaka-aineen kosteus, partikkelikoossa havaittu yhtenäisyys sekä ligniinin toiminta prosessissa sitovana sideaineena.

Prosessi koostuu useista vaiheista: raakaraaka-aineen esikäsittely, kuivaus kosteuden alentamiseksi yleensä noin 8–12 prosenttiin (kova- ja pehmeäpuulla hieman eroja), murskaus tasaisen partikkelikoon saavuttamiseksi, pelletöinti pellettikoneen sylinterin ja levyn tai ruusukkeen (die) avulla suurella puristusvaikutuksella. Korkeapaineisen puristuksen seurauksena ligniini ruindistuu ja toimii sidoksena, jolloin pelletit syntyvät. Lopuksi pelletit jäähdytetään, taataan oikea kosteus ja erottaminen epäjaloista, sekä pakataan.

Koneistuksessa käytetään yksiköitä kuten pellettimyllyjä (lieriö- tai rengaslevytyypit), kuivaajia, jäähdyttimiä ja siirtoputkistoa. Tuotantokapasiteetti vaihtelee pienistä kotitalouksien laitteista suuriin teollisiin laitoksiin.

Käyttökohteita ovat pääasiallisesti energiapuolelta tulevat polttoainepelletit lämmityslaitoksissa ja kombikassavoimalaitoksissa sekä eläinrehupellettit erityisesti siipikarjan ja sikojen ruokinnassa. Laadunvarmistuksessa noudatetaan standardeja kuten ENplus, DIN+, ISO 17225, jotka määrittelevät polttoainepelletin ominaisuudet kuten puristuvuuden, kosteuden, tuhkan sekä hiukkaskuoren kestävyyden.

Pelletöinti on energiatehokkuudeltaan edullinen tapa densifioida biomassaa, mutta sen kannattavuus ja ympäristövaikutukset riippuvat raaka-aineen kestävästä keräämisestä sekä logistisista järjestelyistä.