participiiliittymä

Participiiliittymä, suomeksi usein kutsuina partisiippilauseeksi tai participialią, on kieliopillinen rakenne, joka muodostuu partisiipin rakenteesta ja liittyy päälauseeseen ei-fininä (ei-ajan tai - luvius) lauseena. Sen tehtävänä on ilmaista sivulauseen tilan, tavan, ajan tai syyn, usein tiivistäen lauseen.

Tyypiltään participiiliittymät voivat olla esimerkiksi nyky- tai perfektiivisiä. Esimerkkejä ovat hymyillen (nykyhetkessä tapahtuva tapa: Hymyillen hän tervehti meitä), lähtiessään (ajan sivulause: Lähtiessään kotiin hän muisti vanhoja aikoja) sekä juotuaan (perfektiivinen: Kahvin juotuaan hän meni ulos). Näissä lauseissa pääsanan verbi säilyy ei-fiinissä muodossa, ja participiippi antaa lisätietoa päälausetta täydentäen.

Käyttö ja vaikutus ovat kaksijakoisia: participiiliittymä voi tiivistää tekstiä ja poistaa toistoa sekä tarjota sujuvan tapaisen kertomisen. Toisaalta se voi aiheuttaa epäselvyyttä, jos viittaus koostuu useammasta mahdollisesta toimijasta tai jos sen subjekti ei selvästi kuulu päälausen subjektiin. Tämän vuoksi participiiliittymät ovat yleisemmin käytössä kirjoitetussa kieltämistavassa ja ne voivat eräissä konteksteissa tuntua vanhahtavilta.

Yleisesti ottaen participiiliittymät ovat hyödyllinen keino välittää lisätietoa ilman erillisiä konjunktio-, murto- tai alistuslauseita, mutta niiden käyttöä kannattaa harkita selvyyden ja tyylin kannalta.