paremmuuskäytäntöjä

Paremmuuskäytäntöjä, eli tasa-arvokäytäntöjä, viittaa erilaisiin toimenpiteisiin ja strategioihin, joita organisaatiot ja yhteiskunnat toteuttavat edistääkseen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Tavoitteena on varmistaa, että kaikki yksilöt, sukupuolesta, etnisyydestä, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta tai muista ominaisuuksista riippumatta, saavat samanlaisia mahdollisuuksia ja kohtelua.

Käytännöt voivat vaihdella suuresti, mutta yleisiä esimerkkejä ovat syrjinnän vastaiset lait ja säännökset, positiivisen erityiskohtelun ohjelmat ja tilastointi. Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa käytännössä toimenpiteitä, joilla pyritään korjaamaan historiallisia tai rakenteellisia epätasa-arvoisuuksia antamalla etusija ryhmille, jotka ovat olleet syrjinnän kohteena. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kiintiöt tai helpotetut rekrytointimenettelyt.

Lisäksi paremmuuskäytäntöjä voivat sisältää koulutusta henkilöstölle yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän ehkäisystä, sekä työpaikkojen saavutettavuuden parantamista. Monet organisaatiot myös laativat omia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia, jotka ohjaavat niiden toimintaa ja mittaavat edistymistä. Tällaiset suunnitelmat ovat usein osa laajempaa yritysvastuuta ja pyrkivät luomaan inklusiivisemman ja oikeudenmukaisemman työympäristön tai yhteiskunnan.