paperinkäytön

Paperinkäytön käsite kuvaa paperin kokonaiskulutusta yhteiskunnassa sekä sen sisältämien tuotteiden, kuten toimistopaperin, painotuotteiden ja pakkausmateriaalien, määrää. Sillä viitataan sekä paperituotteiden tuotantoon ja jakeluun että niiden loppukäyttöön ja hävittämiseen. Paperinkäytön kehitystä seurataan mittareilla kuten asukaskohtaisella kulutuksella (kg/henkilö/vuosi), kokonaiskulutuksella tonneissa sekä kierrätyspaperin osuudella markkinoilla. Eri toimialoilla ja maantieteellisillä alueilla on suuria eroja.

Ympäristövaikutukset liittyvät paperin tuotantoon ja kierrätykseen sekä siihen, miten kuitu on hankittu. Puun käytön kestävyys, energiankulutus, vedenkäyttö ja päästöt muodostavat keskeisiä tekijöitä. Kierrätys ja uusiokäyttö voivat huomattavasti pienentää ympäristökuormitusta, kun taas uusi kuidun tuotanto kuluttaa usein enemmän resursseja. Sertifikaatit kuten FSC ja PEFC auttavat varmistamaan vastuullisesti todistetun kuidun alkuperän ja metsien hoidon.

Trendejä ovat digitalisaation leviäminen, joka vähentää toimistopaperin tarvetta, sekä samaan aikaan kasvava pakkauspaperin kysyntä verkkokaupan laajentuessa. Paperinkäytön rakennetta muokkaavat sekä kuluttajien valinnat että kierrätysvelvoitteet sekä kiertotalouden edistämisen politiikat. Eri sektorit voivat reagoida nopeammin muuttuviin tarpeisiin kuin toiset.

Tilastointi ja tutkimus seuraavat muun muassa kokonaiskulutusta, kierrätysasteita sekä kierrätetyn kuidun osuutta tuotannossa. Tämä tieto tukee päätöksentekoa ilmastoneutraaliuden ja kestävän materiaalivalinnan tavoitteissa.