pankkisääntelyyn

Pankkisääntelyyn tarkoittaa sääntöjen, valvontamenetelmien ja viranomaistoiminnan kokonaisuutta, jolla pankkien toiminta ohjataan turvalliseksi, vastuulliseksi ja luotettavaksi sekä rahoitusjärjestelmän vakauden ja asiakkaiden suojelun tukemiseksi.

Sääntely jakautuu kansalliseen ja EU-tason sääntelyyn. Suomessa Finanssivalvonta (Fiva) valvoo pankkien toimintaa, soveltaa lakia ja edistää sääntöjen noudattamista. EU-tasolla pankkivalvontaa koordinoidaan EKP:n, EBA:n sekä kansallisten viranomaisten välillä. Single Supervisory Mechanism (SSM) -järjestelmän puitteissa suurimmat pankit ovat EKP:n valvonnassa, kun taas pienemmille pankeille vastuu jakautuu kansallisille viranomaisille kuten Fivalle. EU-säädösten ja kansallisen lainsäädännön taustalla ovat Basel-sääntöihin perustuvat standardit sekä Capital Requirements Directive/Regulation (CRD/CRR), jotka käytännössä siirtävät Basel III -periaatteet jäsenmaihin.

Keskeisiä tavoitteita ovat rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen, luotonannon luotettavuuden varmistaminen sekä kuluttajansuojan ja markkinoiden läpinäkyvyyden edistäminen. Sääntelyyn sisältyvät pääomavaatimukset (esim. Basel III -periaatteet), likviditeettivaatimukset (LCR, NSFR), riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan vaatimukset sekä raportointi- ja julkistamisvelvollisuudet. Lisäksi keskeistä ovat kuluttajansuoja ja rahanpesun estäminen.

Macroprudential-politiikkaa toteutetaan ESRB:n sekä EKP:n ja kansallisten viranomaisten yhteistyönä, jotta voidaan torjua järjestelmäisiä riskejä ja ylikuumenemista. Sääntöjä päivitetään jatkuvasti markkinoiden kehitykseen ja kriisien oppeihin vastaten.