palveluoppimista

Palveluoppiminen (service-learning) on opetusmenetelmä, jossa opiskelijat suorittavat yhteisölle suunnattua palvelua ja samalla harjoittavat akateemista oppimista. Tavoitteena on yhdistää teoreettinen tieto todellisiin, yhteisön tarpeisiin vastaaviin tehtäviin sekä kehittää opiskelijan ammatillista osaamista ja kansalaisvastuullisuutta. Palveluoppiminen eroaa pelkästä vapaaehtoistyöstä siinä, että siihen sisältyy suunniteltu oppimistavoite, kurssin sisältöön linkittyvä reflektointi sekä tavoitteellinen arviointi.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat yhteisön ja oppilaitoksen välinen kumppanuus, oppimiskokonaisuuden ja palvelun tarkoituksenmukainen yhdistäminen, sekä reflektiivinen työskentely. Reflektion voi toteuttaa päiväkirjojen, ryhmäkeskustelujen tai esseiden kautta, ja oppiminen suunnitellaan siten, että palvelu tukee kurssin oppimistavoitteita ja yhteisön etua.

Prosessi etenee yleensä neljässä vaiheessa: suunnittelu ja kumppanuuksien rakentaminen, palvelun toteutus, systemaattinen reflektointi sekä tulosten jalkauttaminen ja arviointi. Kumppanuudet pyritään pitämään molempia osapuolia hyödyttävinä ja kestävinä.

Käytännön vaikutukset voivat ulottua oppimisvaikutusten lisääntymisestä kriittisen ajattelun, yhteistyö- ja viestintätaitojen kehittymiseen sekä monikulttuurisen ymmärryksen parantumiseen. Samalla yhteisö saa konkreettista apua ja mahdollisesti uusia näkökulmia.

Haasteina pidetään ajankäyttöä, oppimisen ja palvelun tasapainottamista sekä koulutettujen reflektionsa vaikuttavuutta; eettiset kysymykset, vastuullinen kumppanuus ja hankkeiden pituus sekä kyky arvioida sekä oppimista että yhteisön vaikutusta.