palkkaerot

Palkkaerot ovat tuloeroja, jotka muodostuvat työntekijäryhmien palkkojen erosta. Yleisimmin puhutaan sukupuolten palkkaerosta, mutta termiä käytetään myös kuvaamaan eroja ammatissa, toimialalla, iässä tai kokoaikaisen työn ja osa-aikaisuuden välillä. Suomessa palkkaerot nähdään sekä taloudellisena ilmiönä että tasa-arvon edistämisen kysymyksenä.

Kentällä tutkittu yleispiirre on sukupuolten palkkaero. Yleisesti mitataan miesten ja naisten bruttotulojen erotuksena, usein prosenttina miesten palkoista. Käytettyjä mittareita ovat sekä yhteis- että tilastollisesti huomioivat, esimerkiksi koulutus, työkokemus, ammatti sekä työtuntien määrä ja työn osa-alueet. Tilastot saadaan yleensä Tilastokeskuksesta sekä työmarkkina- ja viranomaislähteistä.

Suurimmat syyt palkkaeroihin liittyvät rakenteellisiin tekijöihin: sektorinen ja toimenalarajoittuminen (naisilla on usein korkeasti vaihtelevia ja alhaisemmin palkattuja aloja), johtajuuden jaetun epätasapaino (palkkatasojen ja etenemismahdollisuuksien ero), sekä työaika- ja urakuviin liittyvät erot (part-time-työ, urakasvua hidastavat perhevapaat). Lisäksi voi ilmetä eriarvoisuutta palkkakeskustelussa ja neuvotteluissa.

Lainsäädäntö ja politiikka: Suomessa tasa-arvolaki kieltää sukupuoleen perustuvan palkan erottelemisen ja edellyttää, että työ on tasa-arvoista tai arvoltaan samanarvoista. Työnantajien odotetaan seuraavan palkkakehitystä, suorittavan palkka-analyyseja ja korjaavan mahdolliset epäkohdat. Julkinen sektori ja moni työehtosopimus sisältävät palkkajärjestelmiä, jotka voivat parantaa palkkakäytäntöjen läpinäkyvyyttä.

Kansainvälinen konteksti: Finnish palkkaerot ovat osa laajempaa keskustelua tasa-arvosta ja palkkatasa-arvosta EU- ja maailmanlaajuisesti. Palkkatietojen läpinäkyvyyttä koskevat hankkeet tähtäävät erojen kaventamiseen ja työntekijöiden oikeuksien vahvistamiseen.