palkkaero

Palkkaero tarkoittaa kahden ryhmän, yleisimmin miesten ja naisten, ansioiden eroa. Se ilmenee tilastoissa erona keskimääräisten palkkojen tai tuntiansioiden muodossa ja voidaan esittää prosentteina suhteessa viiteryhmän ansioihin. Palkkaeroa voidaan tarkastella raakapalkkaerona (unadjusted) sekä säädeltynä tai rakennepoistoja huomioivana palkkaerona (adjusted), joka ottaa huomioon tekijöitä kuten ammatti, koulutus, työkokemus tai kokoaikatyön määrä.

Taustatekijät palkkaeroon ovat moninaisia. Ammatillinen segregaatio, jossa tietyt alat ovat nais- tai miesvaltaisempia ja siten alhaisempia tai korkeampia palkoiltaan, vaikuttaa merkittävästi tilastoon. Osa-aikatyö ja ero työtunneissa sekä urakehityksen esteet ja perhevapaat vaikuttavat sekä kokonaistuloihin että eläke-eriin. Myös neuvotteluasema ja mahdollista syrjintää voidaan pitää osatekijöinä. Ero vaihtelee maittain sekä sektorin, toimialan ja yksilön koulutuksen mukaan; julkinen ja yksityinen sektori voivat poiketa toisistaan.

Palkkaeron vaikutukset ulottuvat yksilön taloudelliseen hyvinvointiin ja pitkän aikavälin eläketurvaan. Poliittiset vastaukset keskittyvät palkkatulon läpinäkyvyyden lisäämiseen, yhdenvertaisen palkan varmistamiseen lakien ja käytäntöjen kautta, perhevapaat ja varhaiskasvatusjärjestelmien kehittämiseen sekä työurien taito- ja etenemismahdollisuuksien tukemiseen.

Palkkaero on siten monitahoinen ilmiö, jota mitataan sekä aineellisten lukujen että rakenteellisten tekijöiden kautta.