palautusvaikutus

Palautusvaikutus, englanniksi rebound effect, on ilmiö, jossa toimenpiteen tai teknologian odotetut hyödyt vähenevät, koska käyttäytyminen tai järjestelmä reagoi muutokseen. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen laskee käyttökustannuksia, mikä voi lisätä kulutusta ja siten heikentää alkuperäisiä säästöjä.

Tyyppejä on useita. Suora (direct) palautusvaikutus tarkoittaa sitä, että säästöt käytetään lisäämään kulutusta saman tuotteen tai palvelun parissa. Epäsuora (indirect) palautus johtuu siitä, että säästöillä rahoitetaan muuta kulutusta tai investointeja, jotka voivat aiheuttaa energia- tai päästöjä lisäävää vaikutusta. Talouden laajuinen (economy-wide) palautuskattaus huomioi koko talouden reaktiot, kuten hintojen ja kysynnän muutokset, jotka vaikuttavat kokonaiskivuuttiin.

Esimerkkejä esiintyy useilla aloilla, erityisesti energiataloudessa. Esimerkiksi energiatehokkaammat kodinkoneet voivat vähentää energiankulutusta, mutta alhaisemman käytön esteenä voi syntyä suurempi käyttö—tai säästöistä syntyvä tuloslähde käytetään muuhun kulutukseen, jolloin kokonaiskulutus ei laske yhtä paljon kuin oletettu. Toisaalta teknologinen kehitys voi pienentää katkoksia, jolloin palautusvaikutus on pienempi tai jopa negatiivinen joissakin tapauksissa.

Arviointi palautusvaikutuksesta liittyy kontekstiin ja sektoriin; tutkimukset antavat laaja-alaisia ja tulkinnanvaraisia tuloksia. Yleisesti on kyse siitä, että tehokkuustoimenpiteiden ilmapiiri ei aina tuota täydellisiä säästöjä, ja politiikka sekä suunnittelu voivat pyrkiä minimoimaan palautusvaikutukset esimerkiksi hinnottamisen, investointien suuntaamisen sekä tarjonnan hallinnan keinoin.

Palautusvaikutusta käytetään laajasti energiataloudessa ja ympäristötaloudessa, mutta käsite soveltuu myös muihin politiikan vaikutuksiin ja teknologian käyttöönottoon.